(Virheitä) tekemällä oppii

Se taitaa olla mun motto. Virheet. Ne on niitä raivostuttavan tarpeellisia pieniä ja joskus isompiakin molskahduksia elämässä. Ne nostaa niskakarvat pystyyn, kiukkuisen punan poskille, lannistavat ja saavat kiroilemaan. Mutta useimmiten ne myös potkivat ihmistä eteenpäin, antavat sisua ja päättäväisyyttä, kokemusta.

Rakastan virheitä. Nykyään.

Ennen taisin olla lannistuvaa tyyppiä. Minkäänlaista pitkäjänteisyyttä ei ollut havaittavissa. Hermostuin ja heitin asiat nurkkaan ja toivoin niiden unohtuvan.

Kun aloin harrastamaan keramiikkaa, alkoi tämä asia pikkuhiljaa muuttua. Kun sain työpaikan, huomasin, että jokainen joutuu joskus opettelemaan uusia asioita. Mokaamalla ja omia virheitään korjaamalla, oppii miten asia hoidetaan oikeasti.

Neulominenkaan ei käynyt heti kädenkäänteessä. Ensimmäinen työ sai purkutuomion ja puikkojen näkeminen puistatti. Mutta siinä vaiheessa sinnikäs minä oli jo herännyt. Hitaasti se maanitteli minut taas puikkoihin ja jonkin ajan päästä alkoi syntyä tuloksia.

Kun aloitin tämän blogin, aloitin myös töideni kuvaamisen. Kuvaan myös virheet ja mietin niitä sitten kotona itsekseni. Kaivan kameran esiin ja naureskelen. Ja samalla opin.

Tänäänkin pääsin taas kokemaan mokaamisen riemun.

Ja  opetus oli....

Muista aina antaa kipsimuotin kuivua ennen seuraavaa valua!

Olen vihdoin päässyt käyttämään viime syksynä rakentamaani kipsimuottia. Tuo epäonnistunut oli jo toinen valu. Ensimmäisen tein viime viikolla. Virhe sattui ekan valun jälkeen. Kasasin muotin märkänä nippuun, enkä jättänyt sitä avonaiseksi kuivumaan. Tämänpäiväinen valu tarttui pahasti kiinni ja vaikka kuinka yritin sitä varovaisesti irroitella, se ratkesi lopullisesti.

Opin tästä myös sen, että ratkenneen työn voi jättää kuivumaan. Ja kuivuneena se jauhetaan ja sitä voi pieninä annoksina lisätä seuraavaan valusaveen. Hienoa.

Opin siis kaksi asiaa. :)

Viime viikolla valamani kuppi on edelleen ehjä. Se on hiukan liian ohut, koska malttamattomana kippasin savet ämpäriin liian aikaisin. (Opetus!) Ja kun siirsin märkää saviesinettä alustalle, tumpuloin ja tipautin sen pöydälle. Pläts. Mutta sain sen takaisin muotoonsa ja kuivumaan.

Kipsimuotin saa kiristettyä polkupyörän sisäkumilla.

Mutta  älä laita sitä keskelle valua. (Opetus!)

Kun kaadat saven pois muotista, tee se varovasti, rauhassa kallistaen. Muuten tulee nyppylöitä pohjaan.

Mukin korvat kannattaa tehdä lypsämällä. Tääkin on taitolaji. Minä osaan tehdä vaan läskejä korvia.

Lypsetyn korvan voi onneksi vuolla ohuemmaksi, kun se on kuivahtanut.

Korva kiinnitetään valusavella kupin kylkeen.

Siinä on siis mun testimuki valmistumassa. Ens kerralla pyyhin vielä pinnat sienen kanssa sileiksi.

Toivon mukaan kahva ei venytä mukia soikeaksi. Vaikka epämuodostunuthan se nyt on raukka muutenkin. :D

Ihanaa, että keramiikka alkoi taas pitkän tauon jälkeen. :)