"Pieni" tiivistelmä

Aika on kulunut taas niin äkkiä. Lasten synttärit ja joulu saivat mut laiminlyömään kaikkia "omia juttujani". Tässä pieni kuvakooste meidän kolmen juhlan putkesta:

Tyttö sai itse täyttää ja koristella kakun omiin juhliinsa, joita vietettiin lauantaina 17.12. Vieraita oli kutsuttu yhdeksän, mutta lopulta vain neljä pääsi paikalle. Juhlien jälkeen tyttö sai vielä parhaan kaverinsa yökylään.

Sunnuntaina juhlittiin vielä mun työkaverin Helin kanssa erikseen. Heli toi mukanaan aivan älyttömän määrän lahjoja, joista hauskimmat olivat ehdottomasti kasvomaalit ja haavanmaskeerausvälineet. Seuraavat kuvat ovat Helin ottamia.

Joulu tuli nopeasti. Yhtäkkiä huomasin, että on aatonaatto ja kaivoin nopeasti jouluvalot ja muut jutut esiin. Koristeltiin lasten kanssa kuusi ja heittäydyttiin jouluisiksi.

Aatonaaton ilta meni kinkunpaistossa. Laitettiin vajaa seitsemän kilon köntti uuniin aivan liian myöhään ja tästä syystä seuraavan yön unet jäivät todella lyhyiksi.

Pääsimme nukkumaan vasta kolmelta yöllä. Mutta kinkku oli paras meidän historiassa ja sitä oli mukava mussuttaa aikaisin aamulla silmät sikkuralla.

Jouluaatto lensi kuin siivillä. Aamusta asti minä paistoin laatikoita, uunilohta ja karjalanpaistia, tein salaattia ja touhusin kaikenlaista muutakin. Lapset olivat odotuksesta aivan sekaisin.

Mä en muuten ymmärrä, miksi ihmiset siivoovat ihan sekopäisesti ennen joulua? Onhan se joo mukavaa aloittaa joulunvietto puhtaassa ja kauniissa kodissa. Mutta se sotku mikä aattoyönä talossa vallitsee kaiken hysteerisen toiminnan jälkeen nollaa ison työn tulokset.


Pojan kolmevuotissynttäreitä vietettiin sitten 28.12. (Samana päivänä posti toi mulle myös viimeisen paketin SNY:ltä, siitä kerron sitten erikseen.) Poika toivoi mustaa hämähäkkikakkua ja tietenkin myös sai sen. Pikkuautot, isommat autot, legot ja parkkihalli ovat olleet kovassa käytössä näiden pienten juhlien jälkeen.

Nyt ollaan siis selvitty taas tästäkin koitoksesta. Lasten myötä joulunaika on saanut kyllä aivan uuden merkityksen. :D

Ainii, levottiinhan me pipareitakin!

Ja hoidettiin tutun kissoja hänen poissaollessaan:

Joulukuun alussa neuloin vaatimattomat koon 47 villasukat työkaverini pyynnöstä. Nämä menivät lahjapakettiin hänen pojalleen.

Kiirettä on siis pitänyt. :)

Tänään on tämän vuoden viimeinen päivä. Poika tuli kipeäksi eilen kesken tarhapäivän ja on nyt kovassa kuumeessa. Tästä syystä meidän perhe viettää osan uudenvuodenjuhlista hajallaan. Toni ja tyttö käyvät Tonin vanhempien luona ampumassa raketit ja sillä välin me pojan kanssa köllötellään täällä ja syödään viinirypäleitä ja jäätelöä. Vaihtuuhan se vuosi näinkin. Ainakin on vihdoin rauhallista ja kiireetöntä.