Ole tervetullut ystävä.

Tykkäsitkö runostani?
Jos tahdot sen lainaksi,
toivon,
että ilmoitat siitä minulle.


keskiviikko, 25. tammikuuta 2012

Kahvikuppi, teekuppi, kuppikuppikuppi....

Jee, mun kahvikuppi on vieläkin ehjä! Ja vaikka sen testimukiksi nimesin, se on paljon paljon enemmän.


Maalasin sisäpuolen mustalla slipillä. En uskaltanut alkaa kaiverrella kuvioita pintaan, joten päädyin kastelemaan pitsejä slippiin ja kokeilemaan millainen painojälki niistä jää.


Toimii!


Kahva näyttää kuvissa valtavalta. Kun katson kuppia ilman kameraa, on kahva aivan sopivan näköinen. Kamera siis haluaa pilata mun työt?


Tässä on vielä se riski, että uunissa muki venyy muodottomaksi. Kahva ei nimittäin ole valusavesta tehty vaan muotoiltu kivitavarasta ja kiinnitetty kuppiin valusavella. Jos muovailtava savi ja valusavi päättävät olla tekemättä yhteistyötä polton aikana, saattaa koko kuppi hajota tai ainakin vääntyä pahasti.

Sitä lopputulosta sitten jännitänkin. Jätin työn nimittäin nyt odottamaan raakapolttoa. Jos se menee pilalle, sitten teen kahvankin valamalla. (Ei kyllä huvittais nyt hetkeen väsätä uutta kipsimuottia) Jos kuppi onnistuu, se pääsee mulle töihin kahvikupiksi. :) Se on lupaus. :)


Tämänpäiväinen valukin onnistui, eikä revennyt niinkuin viime viikolla. :)

Millään en olisi taas malttanut kotiin lähteä. Vaikka onhan täälläkin onneksi tekemistä. Jos hyvin käy, saan NeulontaVimmaisten sukkaprojekti-sukkani tänään valmiiksi vihdoin. Ja sitten voisin ottaa puikoille jotain muuta.

Ainiin! Nyt on tämän naisen opiskelut ohi! Sain eilen kuulla, että tutkinto on mennyt läpi ja todistusta saan odotella postilaatikkoon lähipäivinä. Minusta tuli taloushallinnon merkonomi. :) Tämä on mun ensimmäinen tutkintoni (saattaa olla, ettei se jää viimeiseksi...) ja olen niiiiiiin ylpeä itsestäni, että sain sen hoidettua loppuun. Minä olen tehnyt elämässä kyllä kaiken niin väärinpäin, ettei enempää voisi väärinpäin tehdä. Mutta käy se näinkin. Vaikeimman kautta. :D

maanantai, 23. tammikuuta 2012

Maanantai - inhokista lemppariksi :)

Niimpä. Uskomatonta, mutta totta. Minä tykkään maanantaista. Tämä on nyt kolmas kerta, kun herään viikon ensimmäisenä päivänä hymyillen, eikä arki iske niin lujasti päin näköä. Kaikki kiitos tästä kuuluu meidän ihanan vimmaiselle neulontaporukalle. <3

Katsokaapa tätä sukkasaalista! Ahkeria naisia! Ei voi muuta sanoa. Tänään sain siis huikeat 18 sukkaparia palautettavaksi seurakunnalle! Yhteensä sukkia on kahden viikon aikana valmistunut 28 paria. Mieletöntä!


Tänään, tai no oikeastaan eilen, alkoi myös toinen kiva juttu. Nimittän kevään 2012 Salainen neuleystävä -kierros.



Minä sainkin jo e-kortin uudelta ystävältäni. Kiitos sinä ihana tuntematon! :) Jään innolla odottamaan, mitä kevät tuo tullessaan.

Hiukan kutkuttelisi järjestää tällainen salainen ystävä -leikki myös meidän NeulontaVimmaisten kesken, vähän pienimuotoisempana tietenkin. :)

lauantai, 21. tammikuuta 2012

Kaksi puolta

Mies lähtee kipu sisällään.
Hän asettuu portin pieleen,
nostaa oluttölkin huulilleen
ja kuvittelee kasvoilleen karskin ilmeen.

Nainen tuijottaa lumisateeseen
tietäen, että tuon tuulisen pimeyden sisään
kätkeytyy tarina
rakkaudesta, joka kuoli.

keskiviikko, 18. tammikuuta 2012

(Virheitä) tekemällä oppii

Se taitaa olla mun motto. Virheet. Ne on niitä raivostuttavan tarpeellisia pieniä ja joskus isompiakin molskahduksia elämässä. Ne nostaa niskakarvat pystyyn, kiukkuisen punan poskille, lannistavat ja saavat kiroilemaan. Mutta useimmiten ne myös potkivat ihmistä eteenpäin, antavat sisua ja päättäväisyyttä, kokemusta.

Rakastan virheitä. Nykyään.

Ennen taisin olla lannistuvaa tyyppiä. Minkäänlaista pitkäjänteisyyttä ei ollut havaittavissa. Hermostuin ja heitin asiat nurkkaan ja toivoin niiden unohtuvan.

Kun aloin harrastamaan keramiikkaa, alkoi tämä asia pikkuhiljaa muuttua. Kun sain työpaikan, huomasin, että jokainen joutuu joskus opettelemaan uusia asioita. Mokaamalla ja omia virheitään korjaamalla, oppii miten asia hoidetaan oikeasti.

Neulominenkaan ei käynyt heti kädenkäänteessä. Ensimmäinen työ sai purkutuomion ja puikkojen näkeminen puistatti. Mutta siinä vaiheessa sinnikäs minä oli jo herännyt. Hitaasti se maanitteli minut taas puikkoihin ja jonkin ajan päästä alkoi syntyä tuloksia.

Kun aloitin tämän blogin, aloitin myös töideni kuvaamisen. Kuvaan myös virheet ja mietin niitä sitten kotona itsekseni. Kaivan kameran esiin ja naureskelen. Ja samalla opin.

Tänäänkin pääsin taas kokemaan mokaamisen riemun.

Ja  opetus oli....




Muista aina antaa kipsimuotin kuivua ennen seuraavaa valua!

Olen vihdoin päässyt käyttämään viime syksynä rakentamaani kipsimuottia. Tuo epäonnistunut oli jo toinen valu. Ensimmäisen tein viime viikolla. Virhe sattui ekan valun jälkeen. Kasasin muotin märkänä nippuun, enkä jättänyt sitä avonaiseksi kuivumaan. Tämänpäiväinen valu tarttui pahasti kiinni ja vaikka kuinka yritin sitä varovaisesti irroitella, se ratkesi lopullisesti.

Opin tästä myös sen, että ratkenneen työn voi jättää kuivumaan. Ja kuivuneena se jauhetaan ja sitä voi pieninä annoksina lisätä seuraavaan valusaveen. Hienoa.

Opin siis kaksi asiaa. :)

Viime viikolla valamani kuppi on edelleen ehjä. Se on hiukan liian ohut, koska malttamattomana kippasin savet ämpäriin liian aikaisin. (Opetus!) Ja kun siirsin märkää saviesinettä alustalle, tumpuloin ja tipautin sen pöydälle. Pläts. Mutta sain sen takaisin muotoonsa ja kuivumaan.

Kipsimuotin saa kiristettyä polkupyörän sisäkumilla.

Mutta  älä laita sitä keskelle valua. (Opetus!)






Kun kaadat saven pois muotista, tee se varovasti, rauhassa kallistaen. Muuten tulee nyppylöitä pohjaan.


Mukin korvat kannattaa tehdä lypsämällä. Tääkin on taitolaji. Minä osaan tehdä vaan läskejä korvia.

Lypsetyn korvan voi onneksi vuolla ohuemmaksi, kun se on kuivahtanut.

Korva kiinnitetään valusavella kupin kylkeen.

Siinä on siis mun testimuki valmistumassa. Ens kerralla pyyhin vielä pinnat sienen kanssa sileiksi.

Toivon mukaan kahva ei venytä mukia soikeaksi. Vaikka epämuodostunuthan se nyt on raukka muutenkin. :D

Ihanaa, että keramiikka alkoi taas pitkän tauon jälkeen. :)

maanantai, 16. tammikuuta 2012

Haaste! Tehkää hyvää - omatoimisesti!

Viikko sitten startannut NeulontaVimmaisten ryhmä kokoontui tänään toista kertaa innokkaissa tunnelmissa. Puikot kilisivät vilkkaan jutustelun lomassa. Paikalla oli jälleen kerran kolmekymmentä upeaa naista.

Olemme vasta aloittaneet toimintamme ja kaikki on vielä hiukan sekavaa. Mutta yksi asia on varma: Tekemällä hyvää, ihminen tulee itsekin onnelliseksi.

Kokeilkaa vaikka!

Viime viikon maanantaina sain viestin Sääksmäen seurakunnan diakoniatyöntekijältä Elina Tammiselta. Hän oli lukenut paikallislehdestä jutun uudesta ryhmästämme ja päätti heti alkuun heittää meille pienen projektin.

Seurakunta muistaa joka vuosi 90-95 vuotta täyttäviä jäseniään onnittelusukilla. Tänä vuonna onniteltavien määrä on tuplaantunut, eikä vapaaehtoisten satunnaisesti lahjoittamat sukat riitä millään syntymäpäiväsankareille.

Elina halusi tiedustella, kiinnostaisiko meitä neuloa onnittelusukkia seurakunnan käyttöön.

Vastauksemme oli TOTTA KAI!

Tiistaina Elina ilmestyikin työpaikalleni ison lankamäärän kanssa.


Viikon aikana langat hupenivat innokkaiden neulojien käsiin. Osa neulojista intoutui käyttämään myös omia lankavarastojaan.

Tänään Vimmaisten toisessa kokoontumisessa sain sitten Elinalle viemisiksi kymmenen sukkaparia!


Ja lisää valmistuu kokoajan.

Yhteensä meidän pitäisi toimittaa seurakunnalle seitsemänkymmentä paria villasukkia. Uskon, että pääsemme tavoitteeseen jo ennen kesää, ainakin jos tahti jatkuu samanlaisena.


Mä olen niin innoissani ja ylpeä meidän mahtavasta ryhmästä! Suoraansanottuna, jos nyt oikein alan herkistelemään, mun sydämestäni on löytynyt aivan uusi alue. Ja sinne ovat muuttaneet nämä puheliaat, innokkaat ja taitavat naiset.

Siksi heitänkin ilmoille haasteen jokaiselle, joka tätä lukee:

Tehkää hyvää - yksin tai yhdessä!

Jokainen löytää varmasti omalta paikkakunnaltaan kohteen, jossa käsityölahjoituksia otetaan ilolla vastaan.

Neulo sukat vanhukselle, virkkaa torkkupeitto keskoselle. Mitä ikinä keksitkin, tee se tänä vuonna!

Vastalahjaksi saat hyvän mielen, joka kantaa pitkälle. :)

maanantai, 9. tammikuuta 2012

Vuoden ensimmäisiä hihkaisuja!

Sinne se meni, ensimmäinen viikko tätä vuotta. Minä aloitin ensimmäisenä päivänä projektikirjan, johon merkkaan ideat, inspiraatiot, aloitetut ja valmiit työt sekä kaikenlaista muuta mielessä liikkuvaa.

Ensimmäisen neuletyöni aloitin myös vuoden ensimmäisenä päivänä ja eilen sain pikkuisen projektini valmiiksi.

Tein kämmekkäät SNY:ltä saamastani seiskaveikasta. Malli on omaa keksintöäni, kuvion löysin yhdestä kirjasta. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun tein peukalon. Nyt voin siis vihdoin neuloa myös tumppuja. :)

Meni hetki tajuta, miten apulanka kuuluu neuloa työhön. Kerron sen nyt muillekin asiaa ihmetteleville. Apulanka neulotaan haluttuun paikkaan, esim. tuo keltainen on neulottu 1. puikolle, kuudelle keskimmäiselle silmukalle. Kun apulanka on paikallaan, siirretään sillä neulotut silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja neulotaan nyt normaalisti työn omalla langalla niiden yli. Eli apulanka on kiinni sekä alla, että yllä olevissa silmukoissa. (Tähän varmaan on joku fiksumpikin tapa selittää asia)


Mitenkäs se apulanka saadaan sitten pois sieltä välistä? ERITTÄIN VAROVASTI. Minä työnsin aina puikon silmukkaan ja vedin sitten vasta apulangan siitä ulos, kunnes kaikki silmukat oli poimittu.





Yläpuolelta tuli seitsemän silmukkaa, alapuolelta kuusi. Kun aloin neuloa peukaloa, poimin vielä aukon molemmilta reunoilta kaksi silmukkaa mukaan.


Siinä samalla myös leivoin tämän päiväiseen neuletapaamiseen. :)


Valmista! Viikko siinä siis meni, että minun aikatauluillani sai tällaiset aikaiseksi. :)


Näillä voi kätevästi peittää naaman, jos joku koltiainen yrittää työntää kameraa liian lähelle. ;)


Kämmekkäisiin upposi lankaa n. 90 g.

Tänään oli sitten NeulontaVimmaisten ensimmäinen tapaaminen. Paikalle saapui yhteensä 29 naista! Olin aivan ihmeissäni, kun seurasin ihmisten saapumista. Näin paljon väkeä ja kaikki alkoi vain pienestä haaveilusta Facebookissa. Uskomatonta.

Tapaaminen oli paljon mahtavampi tapahtuma kuin uskalsin edes toivoa. Kangaspuutarha täyttyi nopeasti iloisista naisista, puheensorinasta ja tietenkin puikkojen kilinästä.

Suunnittelimme tulevaa toimintaa ja ihailimme toistemme töitä. Tässä myös teille pieniä maistiaisia meidän ihmeellisestä illasta.

© Kesäsade

© Kesäsade

© Kesäsade

© Kesäsade

© Kesäsade

© Kesäsade

© Kesäsade

© Kesäsade

© Kesäsade

© Kesäsade

© Kesäsade

© Kesäsade

© Kesäsade

© Kesäsade

© Kesäsade


Meillä on nyt myös tiedossa ensimmäinen tempauksemme. Sen tiimoilta aion laittaa myös haasteen kiertämään tänne blogimaailmaan. :)


torstai, 5. tammikuuta 2012

Vahingossa perustettu neulontaryhmä

Tämä viikko on ollut hassu ja jännittävä!

Minusta tuli neulekerholainen, itseasiassa sen perustaja.

Saas nähdä mitä tämä poikii, ainakin meidän Facebookin ryhmä on kasvanut parissa päivässä räjähdysmäisesti.

Meistä on nyt myös juttu Valkeakosken Sanomien huomisessa numerossa, verkosta se löytyy jo nyt tätä klikkaamalla.

Tää olis niinku :) :) :)